Oikeussalissa istuvat tuomari(t), syyttäjä, syyttävän puolen asianajaja, puolustavan puolen asianajaja.

Syyttäviä puolia on siis 2, puolustavia 1.

Kaikki puolet saavat suunnilleen saman määrän puheaikaa. Käy siis niin, että syyttävät puolet (2) ovat enemmän aikaa äänessä kuin puolustava puoli (1).

Siispä oikeudenkäynnissä syytetään enemmän kuin puolustetaan. Tämä luo vähintäänkin kognitiivisen ennakkoasenteen (cognitive bias) syyttämisen puolesta. Aikarajoituksen ja tuomarin ennakkoasenteen johdosta puolustavalle ei tarjoudu riittävästi aikaa käydä läpi kaikkia esitettyjä syytöksiä ja niiden perusteluja.

Järjestelmää voisi korjata tasapuolisemmaksi seuraavalla menetelmällä:

Tuomarin haastattelu, tuominta-perusteiden kommentointi.

Siis kun tuomari on tehnyt päätöksensä, ja valinnut päätökseen vaikuttavat väitteet esitetyistä, annetaan kutakin perustelua vastustavalle puolelle mahdollisuus kommentoida perustelun oikeellisuutta. Tämän jälkeen tuomari tekee seuraavan päätöksensä, joka säästämissyistä jäänee viimeiseksi päätökseksi, vaikka oikeudenmukaisinta olisi väitellä siihen asti, ettei kuhunkaan perusteluun enää ole vastaperusteluita, paitsi korkeintaan jo sanotun toistoa, jota tietenkään ei oteta enää huomioon.

Nykykäytännössä voi esim käydä niin, että tuomari ymmärtää jonkin tapahtumakuvauksen väärässä aikajärjestyksessä, luo siitä omat johtopäätöksensä jotka poikkeavat totuudesta, siis tarkoitetusta, eikä väärinkäsitystä enää voi korjata merkitsevästi, koska päätös on jo loppuunkäsitelty ja lopullinen tuomio annettu. Tässä vaiheessa puhujalle sanotaan “Ole hiljaa tai…”.